Elämäntapamuutoksen kompastuskivet

Kuten otsikosta näkyy, tämän projektin kanssa ollaan ihan lähtökuopissa, koska pitkittynyt flunssa vaivaa. Tosi tylsää, ei pääse liikkumaan eikä jaksa oikein tehdä muutakaan. Ajattelin kuitenkin kirjoitella, koska tämä elämäntapamuutos on kuitenkin pitkälti päänsisäinen prosessi ja vaikka en pääsekään liikkumaan, voin pysähtyä aiheeseen liittyvien ajatusten äärelle.

Ajattelin pohtia aiempia laihdutusyrityksiä ja elämäntapamuutoksia, mitä niistä on opittu ja mitkä itselleni ovat yleisimmät kompastuskivet. Pureudun tässä postauksessa niihin, ja seuraavassa lähden pohtimaan niihin ratkaisuja.

Kompastuskivet:

1. Näennäinen ahkeruus aiheen parissa. Kokemusteni perusteella käytän paljon aikaa laihduttamisen pohtimiseen ja paremmasta olotilasta haaveiluun, mutta en aina yhtä intensiivisesti tee elämääni muutoksia, jotka mahdollistaisivat voinnin ja kunnon paranemisen. Viittaan tällä lähinnä liikunnan säännöllisyyteen ja tasapainoiseen ruokailuun. Koska pohdin asiaa lähes jatkuvasti, tuntuu, että olen tehnyt jo kovasti töitä asian eteen - vaikka oikeastaan en ole, olen vain onnistunut kuluttamaan energiani asiasta stressaamiseen, kun saman energian olisi voinut käyttää siihen, että oikeasti teen muutokset arkeen, vaikkei muutosten tekeminen aluksi olekaan helppoa.

2. Tästä päästäänkin seuraavaan kompastuskiveen: ajattelen ja suunnittelen paljon, mutta käytännön toteutus jää uupumaan. Toki suunnittelu ja asioiden pohtiminen ovat hyviä asioita, kunhan niissä pohdinnoissa pääese joskus nextille levelille. Teen nimittäin usein asiat samalla tavalla, suunnittelen taas epäonnistumisen jälkeen uuden liikunta- tai ruokavaliosuunnitelman, innostun siitä ja käytän siihen aikaa ja koska se on kivaa, tuollaiset suunnitelmat ovat kuin lupaus paremmasta lopputuloksesta - tällä kertaa onnistun! Se, mihin tulisi kuitenkin käyttää energiaa on aikaisemmista kokemuksista oppiminen ja toimintatapojen muutos (tätä pyrin tekemään juuri nyt). Koska joku syyhän siinä on, etteivät aiemmat hyvät suunnitelmat ole toimineet.

3. Liian tunnepohjainen toiminta. Liikun jos huvittaa, syön terveellisesti jos huvittaa ja yhtäkkiä kun ei huvita niin en tee mitään, tai en tee ainakaan tarpeeksi säännönmukaisesti, jos ei huvita ja mielenkiinto on jossain muualla. Motivaatiota ei tietenkään ole jatkuvasti eikä aina voi huvittaa - tämän tiedostaen tulisikin miettiä pysyvät rutiinit, jotka mahdollistaisivat muutoksen.

4. Mustavalkoinen suhtautuminen. Joinain viikkoina saatan liikkua todella paljon ja syödä tosi terveellisesti, mutta motivaation kadotessa, laiskuuden ilmetessä tai herkkuhimojen ilmaantuessa moodi saattaa olla täysin päinvastainen enkä käy edes kävelyllä päivän aikana, koska "nyt ei oo mikään projekti menossa". Joko on siis projekti käynnissä ja kaikki peliin tai sitten ei mitään. Ja tämähän ei ole lainkaan kestävää pitkällä tähtäimellä ja aiheuttaa heilahteluja voinnissa. Tämän myötä myöskään ei tule tuloksia (painonpudotus, pysyvät elämäntapamuutokset), koska ne vaativat pitkäjänteisyyttä.

5. Ulkoisen kohteen ihannointi ja pyrkimys elää hänen elämäänsä sen sijaan, että rakentaisi aidosti itselle sopivan kokonaisuuden. Haen motivaatiota enemmän ulkopuolelta eri erilaisista ihmisistä, some-tyypeistä ja ihannoimistani henkilöistä. Tämä tekee sen, etten tee muutoksia, jotka aidosti sopivat itselleni enkä tee muutoksia niiltä pohjin, mikä minusta tuntuu hyvältä ja toimvalta: eli rakennan liikuntasuunnitelmat esimerkiksi sen perusteella, miltä haluan näyttää (koska joku muu näyttää tietyltä) enkä sen pohjalta, mistä aidosti pidän ja mikä tukee juuri MINUN kehoani, arkeani ja tavoitteitani. Tämä johtaa suunnitelmiin, joita en pitkällä tähtäimellä allekirjoita, kun ihannoimani henkilö (tai liikuntalaji tai elämäntapa) vaihtuu. Olen sis sillä tavalla laiska, etten haluaisi rakentaa jotakin itselle sopivaa toimintatapaa, koska en voi saada siihen samalla tavalla inspiraatiota kuin että eläisin jonkun toisen tapojen mukaan. Mutta tähän on tultava muutos ja haettava tavat inspiroitua.

6. En priorisoi painonpudotusta ja elämäntapamuutosta - koska se vaatii paljon. Elämässä on usein paljon meneillään ja jos on 5 isoa projektia samaan aikaan, on selvää, ettei aina jaksa tai ehdi lähteä liikkumaan tai valmistaa järkevää ruokaa, kehittää itselle sopivia hyviä ruokakokonaisuuksia tai kokeilla itselle sopivia liikuntatapoja pitkäjänteisesti.

7. Yritän olla erilainen kuin aidosti olen. Liittyy kohtiin 3,4, ja 5. Eli yritän olla erilainen kuin aidosti olen, minkä vuoksi toimeni eivät muodostu pitkiksi ja pysyviksi rutiineiksi. Esimerkiksi tämä kirjoittaminen on mielestäni tosi mukavaa, voisin aina pohdiskella ja kirjoitella asioita, se on helppoa ja mieluisaa. Tykkään lukea, pohtia, kirjoittaa ja opiskella. Se on minulle luontaisempaa kuin liikkumaan lähteminen, vaikka tiedänkin että siitä tulee hyvä olo. Tämä täytyy hyväksyä ja sanoa ääneen: luontaiset kiinnostuksen kohteeni ovat muualla kuin aktiivisuudessa liikunnan suhteen. MUTTA arvojani tarkastellessa liikunta ja terveys ovat kuitenki sen ehto, että pystyy tekemään kaikkea muuta: nauttimaan elämästä, voimaan hyvin, istumaan ja tekemään kaikkea, mitä nyt elämässä haluaakaan tehdä. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö nauttisi liikunnasta ja erityisesti sen aiheuttamasta tunteesta, mutta se on fakta, että liikkumaan lähteminen vaatii enemmän ponnisteluja kuin vaikka kirjan lukeminen tai tällainen kirjoittelu. En ole halunnut hyväksyä sitä, etten ole luonnostaa tosi liikunnallinen saati terveellisiä valintoja tekevä ihminen, mutta haluan kovasti saada näitä piirteitä osaksi arkeani siinä määrin, että voi aidosti hyvin ja voin olla ylpeä itsestäni. Toisaalta tällaisina viikkoina, kun ei pääse yhtään liikkumaan tai on vaikka paljon töitä eikä ehdi liikkua, niin kyllä kehoni ja mieleni kaipaa liikettä ja sen tuomaa hyvää oloa. Minusta vaan ei ehkä tule ihmistä, jolle liikunta on esimerkiksi harrastusmielessä aina se 1. valinta, koska tykkään harrastaa muutakin, kuten luovia juttuja, joille haluan varata elämässäni aikaa.

Kompastuskiviä olisi varmasti monia muitakin, mutta tässäkin riittää jo aiheita pureskeltavaksi. Seuraavaan kertaan!