Kompastuskivet ja niiden selvittäminen

 Kirjoitin eilen elämäntapamuutoksiini liittyvistä kompastuskivistä ja tänään on aika jatkaa aiheen parissa työskentelyä. Nyt on hyvää aikaa tehdä mental workkia, koska olen edelleen kipeä eikä mikään liikuntaan tai ulkoiluun viittaavakaan onnistu.

Kirjoitan seuraavaksi ratkaisuja esittelemiini kompastuskiviin.

1. Näennäinen ahkeruus elämäntapamuutoksen ja painonpudotuksen parissa.

Ratkaisu: Sen sijaan, että jatkuvasti miettisin painonpudotusta ja elämäntapojen muutosta, valittaisin aiheesta ja stressaisin asiaa tai olisin tyytymätön peilikuvaani ja olotilaani, täytyy asialle tehdä jotakin konkreettista ajattelemisen sijaan. Tekoja tulee tehdä HETI, eikä seuraavana maanantaina. Teot voivat olla ruokapäiväkirjan kirjoittamista, veden juomisen lisäämistä ja liikkumaan lähtemistä sen sijaan. että suunnittelisi jotakin liikunnallista vaikka seuraavalle päivälle ja viikolle. Ja mitä tämä vaatii minulta? Vastuun ottamista, epämukavuuden sietämistä ja uusien rutiinien opettelu. Olisi aina helppoa jäädä siihen missä on (sekä fyysisesti että mentaalisesti) mutta se ei johda tuloksiin. Rutiinit ja muutokset vaativat vaivannäköä ja se tulee yksinkertaisesti hyvälsyä. Mikä tässä voisi motivoida? Tulosten kirjaaminen, liikunnan tai onnistuneiden päivien aiheuttamien fiilisten ylöskirjaaminen. Sitten huonoa hetkenä voi palata pohtimaan sitä, että miksi kannattaa liikkua ahkerasti tai syödä hyvin. Myös fyysisten tulosten seuraaminen motivoi, joten kuvien ottaminen ja painon mittaaminen toimivat. Se ei aina tunnu mukavalta, mutta tiedän että harmittelisin sitä, jos en olisi kirjannut prosessia enkä voisi verrata esimerkiksi vuoden päästä, että mistä olen lähtenyt.

2. Ajattelua ja suunnittelua, mutta ei tekoja ja pitkäjänteisyyttä.

Ratkaisu: Tämä on ehkä kaikkein haastavin, koska olen joutunut myöntämään, että pitkäjänteisyys ei todellakaan ole vahvuuteni. Tämä on kuitenkin yksi syy, miksi aloitin tämän blogin. Haluan kirjata selkeästi tavoitteeni ylös (huom, ei liian monta tavoitetta) ja tähän blogiin kirjoittamalla pysyä motivoituneena prosessin seuraamisesta. Seuraavassa postauksessa aion kirjoittaa konkreettiset ja maltilliset suunnitelmat kuukausi- ja vuositasolla. Jännittää kyllä jo nyt, että miten pystyn sitoutumaan johonkin koko vuodeksi, mutta aion palastella sen ja no..aion yrittää. Yritän myös inspiroitua ihmisistä, jotka ovat pitkäjänteisiä ja jotka ovat saaneet jotakin sen kautta aikaan. Tästä tulikin mieleeni, että voisin koittaa inspiroitua myös itsestäni ja pohtia, mitä olen saanut aikaan pitkäjänteisyyden kautta, koska joissain asioissa olen siinä itsekin onnistunut.

3. Liian tunnepohjainen toiminta.

Ratkaisu: Heti pitää aloittaa sanomalla että nytkin näiden ratkaisujen pohtiminen tuntuu raskaalta ja jos toimisin tunteideni pohjalta, kirjoittaisin varmaan kyllä blogiin jotain mutta kirjoittaisin jo jostakin uudesta aiheesta, joka antaisi minulle taas uuden jännityksen ja inspiraation tunteen. Mutta se ei vaan toimi, vaan pitkäjänteisyttä ja epämukavuuden sietämistä tulee harjoitella ja tämä olkoon nyt sellainen harjoitus. Kirjoitin edelliseen kohtaan, että seuraavassa postauksessa esittelen konkreettiset tavoitteet ensi vuodelle ja aion pitää tavoitteet maltillisina ja edetä niiden mukaan. Keskiössä on se, etteivät tavoitteet ole liian suuria, jolloin niiden toteutuminen on epätodennäköistä.

4. Mustavalkoinen suhtautuminen.

Ratkaisu: Minulle on tyypillistä joko tehdä täydellisiä laihdutuspäiviä, jolloin syön ohjeiden mukaan ja yritän minimoida kalorit, mutta jos esimerkiksi otan yhden karkin tai syön jotakin muuta epäterveellistä vaikka parin onnistuneen päivän jälkeen, lähtee pyörä auttamattomasti pyörimään toiseen suuntaan: koen että kaikki on nyt pilalla ja on sama syödä sitten koko päivä epäterveellisesti. Täytyy sanoa, että tässä olen kyllä kehittynyt vuosien varrella, eikä yksi epäterveellinen suupala johda enää niin pitkiin epäonnistuneisiin päiviin, vaan pystyn toisinaan syödä terveellisesti jostakin tarjotusta herkusta huolimatta. Ajatuksen tasolla kuitenkin tämä näkyy sellasena pinnistelyn ja luovuttamisen välisenä taisteluna, mikä on raskasta eikä toimi pitkällä tähtäimellä, sillä elämässä tulee aina tilanteita, jolloin ei voi edetä suunnitelmien mukaan (esim. sairastelu) tai se että jossakin juhlassa tarjotaan herkkuja. En halua enää tunnetta siitä, että joku yhteinen ulkona syöminen tai juhlatilaisuus tuntuu ikävältä sen takia, että joudun silloin poikkeamaan ruokavaliostani ja henkilökohtaiset suunnitelmani menevät pilalle. Haluanhan nauttia läheisteni seurasta ja sen sijaan että ahdistun ja vedän seuraavatkin päivät överiksi, voin joko herkutella ja nauttia hetkestä täysillä ja esimerkiksi liikkua seuraavana päivänä enemmän (tämäkään ei ole pakollista) tai stten voin koittaa tehdä järkevämpiä valintoja, vaikka syönkin ulkona, esimerkiksi ottamalla ranskalaisten sijaan salaatin. Tämä pätee ehkä tilanteisiin, jos ulkona syömistä on saman viikon aikana tulossa useampikin kerta, mutta jos tämä on satunnaista, niin annan kyllä itselleni luvan nauttia ruokailusta ilman kompromisseja. Tärkeämpää on se, etteivät tällaiset herkuttelut ole jokapäiväisiä.

5. Ulkoisen kohteen ihannointi.

Ratkaisu: Inspiraatiota voi hakea ulkoa, se on selvä, mutta omaa elämää ei kannata muokata jonkun toisen elämäntavan perusteella. Hieman turhauttavaa, että joudun taas kerran sanomaan tämän itselleni, koska olen miljoona kertaa tehnyt sen, että inspiroidun jostakusta, haluan elää samanlaista elämää vain todetakseni, ettei se oikeasti istu arkeeni saati edes vastaa edes sitä, mitä liikunnalta tai ruokavaliolta tarvitsen. Se sijaan, että ihannoisin toisia ihmisiä ja haluaisin kopioida heidän tapojaan, tulee minun löytää itselleni sopivat tavat. Kyllä, se on rankempaa kuin valmiin ruokavalion tai liikuntaohjelman lataaminen netistä (jep, yritetty monta kertaa) mutta pitkällä tähätäimellä varmasti palkitsevampaa ja pysyvämpää. Yritän myös suhtautua tähän mielenkiintoisena tutkimusmatkana omaan kehoon ja mieleen.

6. En priorisoi painonpudotusta ja elämäntapamuutosta.

Ratkaisu: Priorisoi. Ymmärrä, että tähän kuluva aika on pois jostakin muusta: uusista opiskelu- tai työprojekteista tai hetkistä, jolloin tekisi mieli jäädä sohvalle makaamaan ja skippaamaan treenit. Harjoittelen tasapainoa lempeyden ja tietynlaisen kurinalaisuuden välillä. Ei, ei tarvitse tehdä äärimmäisen rankkoja ja pitkiä treenejä minimaalisella kalorimäärällä, mutta tuloksia ei myöskään synny sillä, ettei liiku yhtään eikä säännöllisesti ja syö mitä sattuu. Näin se vaan on. Myös tämä kohta vaatii vaivannäköä sekä mielen sisällä että fyysisesti. Joskus sanonta just do it, vaan pätee.

7. Yritän olla erilainen kuin aidosti olen.

Ratkaisu: Liittyy vahvasti kohaan 5. Suhtaudu tähän matkaan syväsukelluksena omaan kehoon ja mieleen: mikä juuri sun arkeen sopii? Mikä tuntuu hyvältä, millaiset ruokavaliot ja millaiset liikuntamuodot? Mikä tuo hyvinvointia pitkällä tähtäimellä? Millaisia hyviä asioita haluat sisällyttää arkipäivään, viikkoon, kuukauteen? Toimi itsellesi sopivalla tavalla kohti omia tavoitteita, niin pääset ainaisesti huonommuuden tunteesta ja sitku-ajattelusta.

Noin. Tärkeimpänä myös sen teroittaminen itselle, miksi muutoksia haluaa tehdä: siksi, että voisin paremmin, olisin onnellisempi, pysyisin terveenä jatkossakin ja että voisin olla tyytyväinen itseeni.